Eli tosiaan, kirjoittelinkin ensimmäisissä postauksissa vähän mun menneisyydestä ja kuinka olen liikkunut ennen tämän bikini-fitneksen tultua kehiin. Tässä nyt kuitenkin asiasta vähän perusteellisemmin yleisön pyynnöstä :)
Ps. Mulla ei ole kovinkaan paljoa ole vanhoja kuvia tällä koneella, mutta muutama kuva juttua värittämään, niin saatte kuvaa minkälainen mä suunnilleen oon aina ollut :)
Faktahan on, että minun virallinen kilpailuihin treenaaminen alkoi 7kk ennen kisoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita todellakaan sitä, että jokainen pääsee tuossa ajassa kisa kuntoon. Minulla on pitkä tausta urheilua kuitenkin matkassa mukana, joten ihan nollasta ei suinkaan lähdetty.
Olen jo lapsesta asti innostunut urheilemaan. Muksuna mä jo päiväkodissa ja kerhossa olin innokas yleisurheilija ja ylipäätään kaikki missä liikuttiin oli kivaa. Kävin keiteleen Hippo-kisoissa aina kun oli mahdollista ja kyllä mä taisin välillä ihan pärjätäkkin. Olen ollut aina myös kovin aktiivinen lapsi. Tein kaikkee mahdollista mikä vain piti liikkeessä (äiti parka...:D ). Muutaman kerran oli kävelykepit ja mustelmiltakaan ei todella ole vältytty.
Jalkapalloa mä aloin harrastamaan muistaakseni ala-asteen 4.luokalla. Sillon me saatiin Keiteleelle oma mimmi-futis. Sitä ennen tuli käytyä toisinaan poikien jalis harkoissa jne.. Mutta vihdoin me tytöt saatiin oma tiimi, oli muuten aivan huikeeta!
Jalkapalloa pelasin sinne 9. luokalle saakka. Mun paikka oli olla kärkenä, olin nimittäin melko vikkelä. Jalkapallo taidoista en sitten niin tiiäkkään, mutta hemmetin hauskaa meillä oli! :D
Jalistreenejen lisäksi kävin pariin kertaan viikkoon juoksu lenkeillä ja kuntosalilla. Sekä joskus tuli käytyä aerobicissä yms.. Olin myös innokas pelaamaan koulun sähly tiimissä.
Sain 7-luokalla myös oman lumilaudan, joten rinteitä tuli koluttua aina kun vain kyydin sai jonnekin mistä rinne löytyi.
Joka tapauksessa mun vapaa-aika täyttyi jo nuorena liikunnasta. Kovin nuorena mä myös nuo kaikenmoiset paheet taisin aloittaa, mutta kyllä liikunnan avulla pysyttiin melkosen selkeillä raiteilla :)
Muutin 15-vuotiaana pois kotoa opiskelemaan tänne Jyväskylään Parturi-Kampaajaksi. Opiskelijan budjetti oli tosiaan melko olematon, joten ei ollut oikein rahaa kalliisiin kuntosalimaksuihin yms.. Jalkapallokin jäi sitten siihen, koska mielestäni minulla ei ollut aikaa enään pelata niin paljoa. Kaverit ja biletys taisi mennä vähän edelle. Toki toisinaan tuli käytyä lenkillä tai jotain...
Varmaan noin vuoden olin tekemättä mitään kunnes mulle tosiaan riitti toi laiskottelu. Kiloja tuli aavistuksen lisää, olo oli turvonnut ja ähky eikä peilikuva miellyttänyt mitenkään päin. Jos jotain positiivista niista ajoista etsin, niin oli mulla sillon ainakin tissit! :D Mulla tuo rintavarustus kun taitaa olla se missä ekana kilot näkyy ja toisinpäin.
En mä mikään iso ollut, mutta en ollut tyytyväinen itseeni. Nimittäin ennen kun liikkui paljon sai myös syödä paljon ja mä oon oikeesti ollut aina kova syömään. Helposti meni kotona vaikka 10perunaa ja kastikkeet siihen kylkeen näin treenejen jälkeen. Namnam.
No mä rupesin sitten amiskan kakkosella tekemään töitä koulun ohella, ja vihdoin oli rahaa kuntosalikorttiin. Sen ostin silloin Kuntoportille. Mä hurahdin ihan täysin spinningiin. Voi luoja mikä euferian tunnen oli aina tunnin jälkeen. Kunnon hiki ja sai laittaa ittesä likoon. Sitä oli kaivattu. Riina is back ;) Pian mä ostinkin kunnon varusteen ja spinning kengät yms.. Olin myyty.
Kuntosaliohjelmankin sain ja sitä kävin silleen sopivan satunnaisesti tekemässä. Pumpissa tuli myös käytyä. Mutta spinning oli ykkönen. Kävin myös kuntosalin järjestämillä spinnin-maratoneilla aina kun oli mahdollista.
Sitten vaihdoin muutaman vuoden jälkeen treeni-paikaksi SATS:in, koska siellä oli myöhemmin spin-tunteja tarjolla kuin Kuntoportilla. Mun työt kesti aina kuitenkin lähes seiskaan, niin ennätin sitten vielä tunneillekkin. Samalla halusin itselleni jotain haasteita ja aloin käymään ahkerammin kuntosalilla. Olisko ollut vähä vuorotellen 2-3jakoista treeni ohjelmaa siinä. SATSilta sai alkuun ohjeet tosiaan. Jatkossa mun treeneistä vastasi sitten hyvä ystäväni Joni Saastamoinen, joka on käynyt PT-opinnot ja hällä oli muutenkin hyvä pohjatieto näihin hommiin.
Syömiseen aloin myös tässä vaiheessa kiinnittämään enemmän huomiota. Viikot söin kovin terveellisesti ja viikonloput kyllä kompensoi sen terveellisen ruokavalion aivan nurinkurin :D
Yksi juttu mun oli todella hankalaa ymmärtää, että pitäisi oikeasti syödä paljon, jotta treenaamisesta olisi oikeasti jotain hyötyä. Ei vaan meinannut mennä jakeluun.
Sitten mulle tuli hetkellinen tauko salilla käymiseen. Alkoi jotenkin tökkiä ja kiinnostuin enemmän juoksemisesta. Aloitin tekemään juoksemisesta itselleni rutiinia. Lutakossa asuin, joten Jyväsjärven lenkkiä oli helppo lähteä juoksemaan. Alkuinnostuksen lopahdettua se sitten vaatikin töitä toden teolla. Mun on vaikea kuvailla sitä mille tuntuu kun haluaa tehdä juoksemisesta elämän tavan, mutta kun ei meinaa saada itseään ylös sohvalta. Melko ristiriitaista. No mä kuitenkin voitin! Jee.. Olisittepa nähneet mut pariin otteeseen eteisessä, yksinään äkkäilemässä ja itkemässä kun ei hitto kiinnostanut lähteä juoksemaan, mutta kun halusin juoksijaksi, piste! Kävin melkoiset kamppailut mielessäni :D
Tein itselleni pieniä tavoitteita. Päätin että jos nyt ei kiinnosta, niin käyn kiertämässä vaikka edes talon ympäri ja tulen takaisin. Jos en jaksa juosta, niin sitten vaikka kävelen. Kaikki on aina askel eteenpäin ja parempi kuin sohvalla makoilu ja mässäily. Joka kerta siinä kuitenkin lopulta hymyssä suin juoksentelin, kun hetken matkaa vain etiäpäin pääsin. Monesti ensimmäinen 15min juoksua tökki, sattui ja ärsytti, mutta kun sen ylitti, olisi voinut juosta vaikka kuuhun. Se juoksu vei vaan mut mennessään.. Koko aika juoksin paremmin ja nopeammin, ja kellotinkin aina kauanko kesti se sama lenkki juosta. Wau, joka kerta voittaja fiilis.
No mä opin siis juoksemaan. Niin, mitäs sitten.. Seuraava tavoite. Puoli maraton vuoden päästä. Juoksin alkuun omia lenkkejä useaan kertaan viikossa. Satoi, paistoi, tuiskutti, pakkasta 30astetta tai ei niin minä muuten juoksin. Mua ei estänyt mikään siinä vaiheessa :)
Talvella suunniteltiin Jonin kanssa mulle juoksu treeni-ohjelma. Eli minkä mittaisia lenkkejä, millä sykkeellä ja milloinka. Oli kevyt, keskiraskas ja raskas viikko ja ne pyöri ympyrää. Mulla oli treeni kalenteri jääkaapin ovessa mistä katsoin mikä päivä oli mikäkin treeni. Ja ne myös juostiin. Merkkasin aina ylös kuinka pitkälti ennätin juosta, mikä oli matalin, keski ja korkein syke ja mikä kulutus. Mun ohjelmaan myös kuului ainakin 1 kuntosali/viikko. Lähinnä perus treenausta ja suunnitellen juoksua vahvistamaan.. Oli ihanaa kun asiat oli niin järjestyksessä. Mulla oli oma treeni kalenteri taas :)
No sitten tuli syksy ja puolimaraton. Ja sepä loppu sitten siihen. Tai ei loppunut, mutta pakko oli todeta että tästä tytöstä ei kyllä juoksijaa tule. Polvet oli aivan rikki. Ne on siis kenkkuillut mulle aina, mutta sitkeesti en oo antanut niiden häiritä. Kuitenkin tuon puolikkaan jälkeen mulla oli niin kipeät polvet monen monta päivää, joten piti todeta ettei niillä kyllä koskaan kokonaista maratonia juosta.
Siinähän tuo syksyllä sitten tuli ensimmäisen kerran suomeen bikini-fitness kisat. Ihailinpa melko paljon näitä kisaajia, ja ajattelin että oispa muuten hieno juttu. Siellä se pienenä pohdintana mieleen jäi pyörimään. Tammikuussa 2012 tein päätöksen että kyllä, tuo on minun laji!
Näinpä päädyin ottamaan yhteyttä Jariin, sain ruokavaliot sekä treeni ohjeet ja siittä se sitten lähti. Kisoihin tähdättiin ja kyllä kannatti :)
Tosiaan, tuota liikuntaa on tullut harrastettua aina ja kovin intensiivisesti. Ei sitä kisakuntoa tosiaan ihan 7kuukaudessa rakennettu. Hyvä pohja mistä oli helppo aloittaa ja muokata kisoja ajatellen. Kun otin Jariin yhteyttä, painoni oli kutakuinkin sama kuin nytten, joten suuria painon pudotuksiakaan ei ollut. Tosin nyt tuo vartalon paino koostuu enemmän lihasta kuin silloin :)
Jokainen kuitenkin pystyy ruokavalion avulla ja treenaamalla muokkaamaan vartaloansa haluamaansa suuntaan, kun vain aloittaa ja oikealla tavalla. Suurin siinä on se oma tahto ja halu muuttua. Vaikka koko ikäsi olisit vihannut liikuntaa, niin siitä liikunnan ilosta voi vielä napata kiinni ja oppia nauttimaan. Liikuntaa voi hei myös harrastaa ihan ilman minkäänlaisia tavoitteitakin!! Ja siis se on kovinkin suotavaa kaikille.. Liikunta tuo iloa ja positiivista energiaa normaali elämään. On hyvä löytää se oma mieluinen laji. Niitä löytyy miljoonia! Toiset tanssii ja toiset tykkää nostaa rautaa.. Mikä on kellekkin se oma juttu! Kunhan vain opit olemaan tyytyväinen itseesi :)
Tsemppiä oman lajin metsästykseen, KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄSTÄ :)
Ps. Mulla ei ole kovinkaan paljoa ole vanhoja kuvia tällä koneella, mutta muutama kuva juttua värittämään, niin saatte kuvaa minkälainen mä suunnilleen oon aina ollut :)
Faktahan on, että minun virallinen kilpailuihin treenaaminen alkoi 7kk ennen kisoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita todellakaan sitä, että jokainen pääsee tuossa ajassa kisa kuntoon. Minulla on pitkä tausta urheilua kuitenkin matkassa mukana, joten ihan nollasta ei suinkaan lähdetty.
Olen jo lapsesta asti innostunut urheilemaan. Muksuna mä jo päiväkodissa ja kerhossa olin innokas yleisurheilija ja ylipäätään kaikki missä liikuttiin oli kivaa. Kävin keiteleen Hippo-kisoissa aina kun oli mahdollista ja kyllä mä taisin välillä ihan pärjätäkkin. Olen ollut aina myös kovin aktiivinen lapsi. Tein kaikkee mahdollista mikä vain piti liikkeessä (äiti parka...:D ). Muutaman kerran oli kävelykepit ja mustelmiltakaan ei todella ole vältytty.
Jalkapalloa mä aloin harrastamaan muistaakseni ala-asteen 4.luokalla. Sillon me saatiin Keiteleelle oma mimmi-futis. Sitä ennen tuli käytyä toisinaan poikien jalis harkoissa jne.. Mutta vihdoin me tytöt saatiin oma tiimi, oli muuten aivan huikeeta!
Jalkapalloa pelasin sinne 9. luokalle saakka. Mun paikka oli olla kärkenä, olin nimittäin melko vikkelä. Jalkapallo taidoista en sitten niin tiiäkkään, mutta hemmetin hauskaa meillä oli! :D
Jalistreenejen lisäksi kävin pariin kertaan viikkoon juoksu lenkeillä ja kuntosalilla. Sekä joskus tuli käytyä aerobicissä yms.. Olin myös innokas pelaamaan koulun sähly tiimissä.
Sain 7-luokalla myös oman lumilaudan, joten rinteitä tuli koluttua aina kun vain kyydin sai jonnekin mistä rinne löytyi.
Joka tapauksessa mun vapaa-aika täyttyi jo nuorena liikunnasta. Kovin nuorena mä myös nuo kaikenmoiset paheet taisin aloittaa, mutta kyllä liikunnan avulla pysyttiin melkosen selkeillä raiteilla :)
 |
| Ylä-aste Riina... |
 |
| Joko oisin jo amiskassa... |
Varmaan noin vuoden olin tekemättä mitään kunnes mulle tosiaan riitti toi laiskottelu. Kiloja tuli aavistuksen lisää, olo oli turvonnut ja ähky eikä peilikuva miellyttänyt mitenkään päin. Jos jotain positiivista niista ajoista etsin, niin oli mulla sillon ainakin tissit! :D Mulla tuo rintavarustus kun taitaa olla se missä ekana kilot näkyy ja toisinpäin.
 |
| Ei ollut reisiä mutta jotain muuta :D |
No mä rupesin sitten amiskan kakkosella tekemään töitä koulun ohella, ja vihdoin oli rahaa kuntosalikorttiin. Sen ostin silloin Kuntoportille. Mä hurahdin ihan täysin spinningiin. Voi luoja mikä euferian tunnen oli aina tunnin jälkeen. Kunnon hiki ja sai laittaa ittesä likoon. Sitä oli kaivattu. Riina is back ;) Pian mä ostinkin kunnon varusteen ja spinning kengät yms.. Olin myyty.
Kuntosaliohjelmankin sain ja sitä kävin silleen sopivan satunnaisesti tekemässä. Pumpissa tuli myös käytyä. Mutta spinning oli ykkönen. Kävin myös kuntosalin järjestämillä spinnin-maratoneilla aina kun oli mahdollista.
 |
| Thaimaassa -07 tai -08. Melkein on olematon reisilihaskin havaittavissa :D |
Syömiseen aloin myös tässä vaiheessa kiinnittämään enemmän huomiota. Viikot söin kovin terveellisesti ja viikonloput kyllä kompensoi sen terveellisen ruokavalion aivan nurinkurin :D
Yksi juttu mun oli todella hankalaa ymmärtää, että pitäisi oikeasti syödä paljon, jotta treenaamisesta olisi oikeasti jotain hyötyä. Ei vaan meinannut mennä jakeluun.
Sitten mulle tuli hetkellinen tauko salilla käymiseen. Alkoi jotenkin tökkiä ja kiinnostuin enemmän juoksemisesta. Aloitin tekemään juoksemisesta itselleni rutiinia. Lutakossa asuin, joten Jyväsjärven lenkkiä oli helppo lähteä juoksemaan. Alkuinnostuksen lopahdettua se sitten vaatikin töitä toden teolla. Mun on vaikea kuvailla sitä mille tuntuu kun haluaa tehdä juoksemisesta elämän tavan, mutta kun ei meinaa saada itseään ylös sohvalta. Melko ristiriitaista. No mä kuitenkin voitin! Jee.. Olisittepa nähneet mut pariin otteeseen eteisessä, yksinään äkkäilemässä ja itkemässä kun ei hitto kiinnostanut lähteä juoksemaan, mutta kun halusin juoksijaksi, piste! Kävin melkoiset kamppailut mielessäni :D
Tein itselleni pieniä tavoitteita. Päätin että jos nyt ei kiinnosta, niin käyn kiertämässä vaikka edes talon ympäri ja tulen takaisin. Jos en jaksa juosta, niin sitten vaikka kävelen. Kaikki on aina askel eteenpäin ja parempi kuin sohvalla makoilu ja mässäily. Joka kerta siinä kuitenkin lopulta hymyssä suin juoksentelin, kun hetken matkaa vain etiäpäin pääsin. Monesti ensimmäinen 15min juoksua tökki, sattui ja ärsytti, mutta kun sen ylitti, olisi voinut juosta vaikka kuuhun. Se juoksu vei vaan mut mennessään.. Koko aika juoksin paremmin ja nopeammin, ja kellotinkin aina kauanko kesti se sama lenkki juosta. Wau, joka kerta voittaja fiilis.
No mä opin siis juoksemaan. Niin, mitäs sitten.. Seuraava tavoite. Puoli maraton vuoden päästä. Juoksin alkuun omia lenkkejä useaan kertaan viikossa. Satoi, paistoi, tuiskutti, pakkasta 30astetta tai ei niin minä muuten juoksin. Mua ei estänyt mikään siinä vaiheessa :)
Talvella suunniteltiin Jonin kanssa mulle juoksu treeni-ohjelma. Eli minkä mittaisia lenkkejä, millä sykkeellä ja milloinka. Oli kevyt, keskiraskas ja raskas viikko ja ne pyöri ympyrää. Mulla oli treeni kalenteri jääkaapin ovessa mistä katsoin mikä päivä oli mikäkin treeni. Ja ne myös juostiin. Merkkasin aina ylös kuinka pitkälti ennätin juosta, mikä oli matalin, keski ja korkein syke ja mikä kulutus. Mun ohjelmaan myös kuului ainakin 1 kuntosali/viikko. Lähinnä perus treenausta ja suunnitellen juoksua vahvistamaan.. Oli ihanaa kun asiat oli niin järjestyksessä. Mulla oli oma treeni kalenteri taas :)
 |
| Kuukauden päästä tästä juoksin puolikkaan.. |
 |
| Puolikas takana! |
Näinpä päädyin ottamaan yhteyttä Jariin, sain ruokavaliot sekä treeni ohjeet ja siittä se sitten lähti. Kisoihin tähdättiin ja kyllä kannatti :)
 |
| 2012 Muutosta. Kuva treenikaudelta vapaasyönti viikonlopun jälkeen ja toinen kesältä lähempänä kisoja. Ja uskokaa tai älkää, tossa ei ees oo kovin suuri paino ero... :) |
Tsemppiä oman lajin metsästykseen, KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄSTÄ :)